♥VALINNAISKURSSIT♥

Meillä alkoi valinnaiset, valinnaiset ovat:ilmaisuryhmä, kuvataidekurssi, liikunnallinen ilmaisu, elokuva & animaatio,  kuvatulkintaa ja mainoksia, musiikki ja luova kirjoittaminen. Meidän valinnainen on tosi kiva, me olemme ilmaisuryhmässä/kurssilla. Viime kerralla me suunnittelimme joulujuhlaesitystä.

Luovan kirjoittamisen kurssi 2016

Tarina luovan kirjoittamisen kurssilta:  

Pisara 1673

”Oletko valmis?” Pilvi 1140 kysyi. ”Jo”, vastasin miljardien muiden kanssa. Olin tiputtautumassa kahdestatoista kilometristä maahan, Suomeen. Emme ole kauaa vanhempiemme, pilvien, luona ennen tippumista. En haluaisikaan, täällä ei näe alas. Olemme ensilumi. Ja olemme matkalla maahan. ”Puhallanko?” Äitini, Pilvi 4578, kysyi isältäni Pilveltä 1140. ”Kyllä”.

Ja niin me aloimme tippua.

 Huomasin jo monia kolareita. Niin syntyvät isot lumihiutaleet. Törmäilemme, ja kasaannumme yhteen.

Aikaa on, joten voin hieman kertoa minusta ja sisaruksistani. Minun nimeni on Pisara 1673. Pisara siksi, koska Pilvet luulivat meidän syntyvän vetenä, mutta toisin kävi. Oli tarpeeksi kylmä lumelle.

Uusien tulokkaiden syntyessä ennustetaan, tulevatko he vetenä, vai lumena. Meitä varten pidettiin kokous, koska meidän olomuotomme oli niin epävarma. Pilvien puhe saattaa olla aika epäselvää, sillä niiden suut ja silmät kun muodostuvat pilvestä. Pilvi on aika haperoa, kasvoissa saattaa olla reikiä. Jos tarkkaan pilveä katsoo, voi nähdä silmät ja suun.

Sen jälkeen päätellään pilven koosta tulokkaiden määrä. Meitä on kahdeksan ja puoli miljardia. Tiedämme numeromme heti syntyessämme, ne ovat syntymä järjestyksemme. Ihmeellistä, eikö? Niin minustakin.

Kun olemme maassa, ja lämpötila nousee, sulamme, muutumme vedeksi, höyrystymme ja kohoamme ylöspäin. Silloin, jos hyvä tuuri käy, muutumme pilviksi ja voimme saatella lumihiutaleita maahan ja ottaa myöhemmin vastaan.

Pilvet ovat jo kaukana yllämme. Joidenkin lumihiutaleiden matka päättyi hyvin aikaisin, koska olemme suunnilleen Malmin lentokentän yllä. Minun tavoitteeni on laskeutua maahan asti, sillä haluan nähdä ihmisen.

 Näen kiitoradan. Se on noin 4 800 metriä pitkä, ja 80 metriä leveä. Sille mahtuisi miljardeja ja miljardeja lumihiutaleita. Siihen on sytytetty turvavalot.

”Hei 1673! Varo lentokonetta!” Huutaa hätääntynyt 79 894. Hyvä huomio. Suoraan minun alapuolelleni oli tulossa lentokone. Jos laskeutuisin vielä hieman nopeammin, joutuisin lentokoneen päälle, enkä enää pääsisi alas. Voin vain leijua. Voi kun kadehdinkaan ihmisiä! He voivat vain kävellä pois laskeutumispaikastaan. Paitsi että laskeutumispaikka puuttuu. Ihmisethän kävelevät maan pinnalla.

Lentokone menee täpärästi ohi. Onneksi. 

Olen enää parin metrin päässä maassa, kakkos terminaalin edessä. Siellä, siellä! Näen pieniä lapsia ja heidän vanhempansa ikkunassa katselemassa lentokoneita. Ja ensilunta, toivon.

Toiveeni on toteutunut, ja laskeudun rauhallisesti rataa kiertävän auton katolle. Nyt voisin nähdä joka päivä, kun ihmiset nousevat autoon. Siis siihen asti, että sulan.

Kaisla Kanerva 5b